Yhdistyksemme perustamiskokous pidettiin 28.2.1960 Sulo Häklin luona täällä Lavajärvellä. Läsnäolleista henkilöistä valittiin yhdistykselle johtokunta, johonka kuuluivat seuraavat henkilöt: Sulo Häkli, Matti Ylinikkilä, Ilmari Leskinen, Oiva Laurila, Vilho Anttila, Jorma Ylikomi ja Toivo Suvilampi. Johtokunta piti järjestäytymiskokouksensa samoin Sulo Häklin luona 11.3.1960. Siellä yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Sulo Häkli, varapuheenjohtajaksi Matti Ylinikkilä ja sihteeri-rahastonhoitajaksi Ilmari Leskinen. Ennen hallituksen järjestäytymiskokousta olivat Häkli, Antila ja Leskinen osallistuneet Pohjois-Hämeen Reservin Aliupseeripiirin kokoukseen Tampereella ja sopineet piirin puheenjohtaja Olavi Jokirannan kanssa että Lavajärven seudun Reservinaliupseeri yhdistys liittyy piirin jäseneksi.

Samanaikaisesti järjestäytymiskokouksen kanssa kokoontuivat naiset ja perustivat yhdistykselle Naisjaoston. Naisosasto antoi toimintamme alkuaikoina erittäin arvokasta apua kaikissa yhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa.

Ensimmäisen vuoden toiminnasta mainittakoonmm. itsenäisyyspäivän seppeleenlasku sankarihaudoille Hämeenkyrössä ja Viljakkalassa. Ensimmäisenä toimintavuotena yhdistyksemme eri tilaisuuksiin osallistui kirjanpidon mukaan 401 henkilöä.
Yhdistyksemme toiminta jatkui ensimmäiset vuodet yhdistyksille ominaisesti, suuren alkuinnostuksen vallassa. Viidentenä toimintavuotena osallistui järjestämiimme tapahtumiin 248 osanottajaa.

90-luku alkoi toiminnassamme näyttävästi, 11.2.1990 pidimme 30-vuotis juhlakokouksemme Viljakkalan metsästysyhdistyksen majalla Korpelassa. Sotilaspiirin päällikkö Eversti Pentti Ylätupa piti kokousesitelmän. Kokoukseemme oli saapunut monien naapuriyhdistysten edustajia sekä piirin edustajat.

1990 vuoden lopulla Naisosasto aktivoitiin uudelleen, silloin sen puheenjohtajaksi valittiin Arja Virtanen ja jäseniksi Irene Ahoniemi, Marja Kola, Sirpa Kuivanen ja Satu Salminen. Naiset osallistuivat mm. jotoksille omalla joukkueellaan. Naisosaston toimenkuva muuttui sen jälkeen kun sääntömuutosten johdosta varsinaisiksi jäseniksi yhdistykseen voidaan ottamaan myös naisia. Yhdistyksen säännöt muutettiin avoimiksi säännöiksi.

Sääntömääräistä kevätkokousta pitäessämme 3.2.1995 luovutimme ensimmäiset uunituoreet yhdistyksemme standaarit ansioituneille jäsenillemme ja yhteistyökumppaneillemme. Yhdistys oli saavuttanut silloin 35 vuoden iän.
Yhdistyksemme toiminnasta jäisi oleellista kertomatta ellei kerrottaisi Loppias-aaton yöpymisestä talvisessa luonnossa. Olemme järjestäneet tapahtuman jo parisenkymmentä kertaa. Aina se saa runsaasti osallistujia liikkeille. Kaikki eivät yövy teltassa, vaan lähtevät iltayöstä kotiin, keskusteltuaan "henkeviä" talvisen illan kavereiden kanssa, rakotulen loisteessa. Yöpymistapahtumaan kuuluu alkuillasta patikoitava monipuolinen tehtäväreitti.

Toimintasuunnitelmaa on vuosien varrella monipuolistettu vastaamaan paremmin lisääntyneen jäsenistömme tarpeita ja toimintaa löytyykin pilkkikilpailuista ja reserviläistansseista aina Lappiin saakka tehtäviin vaellusmatkoihin asti. Uusista tapahtumista mainittakoon suuren suosion saanut motorisoitu perhejotos, joka on autopartioittain toiminta-alueemme maastossa ajettava kierros rastitehtävineen.Viimeisien vuosien tapahtumista numero yksi on meidän LAAVU-projekti. Kokoontumispaikasta syntyi, taas kerran, keskustelua vuoden 1996 syyskokouksessa, silloin Mauri Mätäsniemi toi esille, että hän voi vuokrata omistamansa erillisen 2 ha metsäpalan yhdistykselle, mikäli porukka on siitä kiinnostunut. Todettiin alueen olevan sopivasti sivussa, mutta toiminta-alueemme keskellä, Viljakkalan Perämaassa. Tehtiin vuokrasopimus ja alettiin suunnitella kevytpeitteen hankkimista riukujen varaan, jotta olisi ainakin sateensuoja nuotiolla istuskeltaessa. Nimittäin kukaan ei siinä vaiheessa uskonut, että me lähivuosina pystyisimme rakentamaan mitään kiinteää rakennusta. Eräs jäsen toi esiin sen, "ettei hän ole vielä ikinä nähnyt rahattoman rakentavan", meillä kun oli vain muutama satanen yhdistyksen tilillä. Alkoi kuitenkin ennen näkemätön innostus talkoilla omaa laavua. Esimerkiksi sahattaessa Isokivijärven sahalla seinähirsiä, viimeinen tukki meni pelkaksi klo 22.00 lauantai iltana. Moni sauna oli sinä iltana odottanut turhaan kylpijää, eikä kotiväki uskonut että siellä enää työn touhussa oltaisi, vaan pikemminkin uskottiin, että viihteen puolelle on mennyt. Samoin kun alettiin veistää hirsiä paikalleen, kaksi jäsentä oli sitä aiemmin tehnyt, mutta puoliltapäivin joukossamme oli kolmisenkymmentä hirrenveiston ammattilaista ja seinillä hirvittävä kilpailu. Sopii mennä katsomaan työmme jälkeä, se kestää kyllä arvostelun. Laavu saatiin ennätysajassa valmiiksi, pidettiin avajaiset ja otettiin Laavu käyttöön. Ovia emme ole lukinneet, vaan Laavumme on kaikille avoin. Ehkä tästä syystä mitään ilkivaltaa ei rakennukselle ole tehty. Tämän vajaa kahden vuoden aikana vieraskirjaan on tullut useampi sata, sen parempaa asiaa kuin tämä Laavu emme olisi voineet toteuttaa. Reserviläistoiminnalle on saatu tällä hankkeella paljon ystäviä näillä selkosilla.

Yhdistyksen uutta historiaa teemme taas huomisesta alkaen.